Maijan blogi

Kohti uutta osoitetta

2009-10-26T21:52:00.002+02:00

Jälleen on muutto edessä. Kauan odotettu uusi kotimme on valmistunut ja saamme avaimet vanhassa radiotehtaassa sijaitsevaan asuntoomme tällä viikolla! Huu, iik, järkyttävää muuttoa odotellessa! Onneksi on muuttofirma sekä kummitäti, joka on lupautunut lastenhoitoon.

On ihanaa päästä uuteen kotiin ja takaisin kotikulmille Pitäjänmäkeen. Mutta Konalaa tulee kyllä ikävä! Tässä 70-luvun betonilähiössä on ollut kivaa asua! Takapihalla on jäniksiä ja oravia, ja tien toisella puolella leikkipuisto. Kivenheiton päässä humiseva kehä ykkönenkin on meluaidattu niin hyvin ettei sieltä huminat kuulu kotiimme. Täällä oli hyvä olla tämä vuosi :)

Purkin perässä

2009-03-24T23:29:00.003+02:00

Orastava kevät on tuonut mukanaan kätkökuumeen! Olemme aktivoituneet geokätköilyssä ja juosseet purkin perässä useana päivänä. Pojat tykkää kovasti, kun saavat möyriä maastossa samalla kun isi ja äiti etsii vettyneitä pakastepurkkeja kivien koloista :-)

Treffeillä ihmeellisissä elokuvissa!

2009-01-24T23:04:00.004+02:00

Kolmen ja puolen vuoden jälkeen pääsimme J-P:n kanssa viimeinkin kahdestaan rentoutumaan! Kiitos entisten alakertalaisten, jotka ottivat pojat hellään huomaansa! Kävimme katsomassa Finlandia-talossa Chaplinin elokuvan Nykyaika. Ihmeelliseksi elokuvanäytöksen teki se, että musiikin soitti livenä Radion sinfoniaorkesteri!

Kapellimestari Carl Davis on muokannut musiikin esityskuntoon ja hän myös johti RSO:a. Aivan upea esitys! Upea elokuva ja upea musiikki ja upeaa seuraa :-)

NAM, NAM

2009-01-20T23:12:00.003+02:00

Lääkelaitos "alueellistetaan" Kuopioon, ministeri on viimein tehnyt "viisaan" päätöksensä. Olen sekalaisin tuntemuksin seurannut prosessia. Päällimmäisenä tunteena on tietenkin suru siitä, että niin monelta lähipiiriimme kuuluvalta menee työpaikka. Mutta ministerin toiminta on herättänyt monia muitakin tunteita. Eniten hämmästelen sitä ettei Hyssälällä sitten loppuviimeksi ollutkaan ns. munaa siirtää tätä uutta ja kaunista "Lääkealan keskusta" Ouluun, josta hän käsittääkseni on itse kotoisin. Toisaalta, kun tänään kuulin, että Kuopion kaupunginjohtaja on proviisori, en yhtään ihmettele että Kuopiossa on osattu lobata tätä asiaa niin että lopputulos on mikä on.

Surullista. Ja ihan oikeasti pelottavaa ja vaarallista! Lääkelaitoksen työntekijät eivät halua muuttaa Kuopioon eikä monellakaan heistä ole muuttoon edes mahdollisuuksia! Kun puolison työ on täällä, lasten koulut ja harrastukset ja oma ystäväpiiri, puhumattakaan asunnosta. Ei siinä paljon auta Kuopiolaisten kommentit, että "täällä on ihan kivaa, kyllä täällä asuu siinä missä muuallakin." Ei kai kyse ole Kuopiosta vaan siitä missä työntekijän elämä on. Tämän päätöksen myötä kynnelle kykenevät irtisanoutuvat ja loput tekevät työtään vihaisina tai surullisina ja joka tapauksessa epämotivoituneina.

Lääkelaitoksen entistä johtajaa Hannes Wahlroosia on joissain tiedotusvälineissä kritisoitu irtisanoutumisestaan, mutta minä en nähnyt tässä mitään kritisoitavaa! Ministeri ei vaivautunut kertomaan suunnitelmistaan etukäteen edes Lääkelaitoksen johdolle, joten ei liene suurempaa epäluottamuksen osoitusta ministerin taholta. Lääkelaitos on uppoava laiva ja nähtäväksi jää miten Hyssälä pyristelee tilanteesta pois siinä vaiheessa, kun lääkehuoltomme menee jumiin. Koska se menee, niin käy aivan varmasti!

Lääkelaitos sai nyt maistaa samaa ministerin erikoistippaa kuin oma työpaikkani aikanaan opetusministerin taholta, vaikkei silloin ollutkaan alueellistamisesta kysymys. Mutta ministerin päätösten aiheuttamia haavoja nuollaan vieläkin, melkein kymmenen vuoden jälkeen. On käsittämätöntä ja demokraattisen oikeustajun vastausta, että ministerillä on niin paljon valtaa. Valtaa vaarantaa kokonaisen kansakunnan lääkehuolto!

Taas se alkaa....

2008-12-29T07:46:00.002+02:00

...nimittäin uudenvuoden juhlinta :( Ja minulle se tarkoittaa oleilua neljän seinän sisällä. Inhoan pommeja ja raketteja enkä ymmärrä miksi niitä täytyy räjäytellä joka puolella ja koko ajan. Enkä ymmärrä miksi niiden täytyy olla niin halpoja. Eikö niille voisi lätkäistä haittaveron, jolla kustannettaisiin syntyneet silmävammat yms. Ai niin - vapaa kilpailu! Eläköön vapaa kilpailu, kehitysmaiden lapsityövoima ja HUS:n silmäklinikka!

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Tieteen tyttäret

2008-12-26T22:15:00.003+02:00

Sain joululahjaksi Marjo T. Nurmisen upean kirjan "Tieteen tyttäret". Olen lukenut johdannon ja muutaman henkilökuvan ja olen huumaantunut ja innostunut! Mahtava kirja! Ihanaa lukea pitkästä aikaa tiedekirjaa! Tuntuu kuin aivot kuoriutuisivat kotiäitiyden kaarnan alta taas esille, hengittämään, lukemaan.

Hyvää joulua! Näiden kuvien myötä!

2008-12-21T22:55:00.010+02:00

Ilmari ja naapurin navetta.
Kuva meidän kotipihalta!

Armottomat automiehet!

Se kaikkein karvaisin perheenjäsen omassa sohvassaan
(koska kaikki sohvat ovat Meten....)

Sakke ja äiti sienimetsässä Mikkelissä
ja on se Ippukin siellä kantorepussa.

Kyllä tänäkin talvena satoi lunta....
Kuva kotipihaltamme Konalasta.

Isi, pojat ja lukuhetki
olohuoneen leikkinurkkauksessa.

Olemme muuttaneet!

2008-09-17T18:48:00.002+03:00

Viime aikojen blogihiljaisuus on johtunut muutosta(kin). Asumme nyt Konalassa kerrostalossa, asunnossa jossa on kylpyamme, ja takapihalla joskus orava, jänis tai ruohonleikkuukone.

Pojat ja potkuautot

2008-07-15T22:27:00.002+03:00

Sanoja sanoja!

2008-05-11T17:39:00.002+03:00

Torstaina 8.5. Ippu sanoi ensimmäisen merkityksellisen sanansa ja se oli - odotetusti - "tissi" :-D Olin juuri ottanut Ilmarin syliini nojatuolissa aikomuksenani ryhtyä häntä imettämään. Myös muita merkityksellisiä äänteitä on ilmassa: "papa" (napa), "äittiäittiäitti" (äiti), "annnannnanna" (anna, anna), "avvaaavaaa" (avaa).

Hauskaa vappua!

2008-05-01T21:11:00.002+03:00

2008-05-01T21:11:00.000+03:00

2008-05-01T21:09:00.000+03:00

Äärirajoilla

2008-04-20T21:36:00.002+03:00

Olen taas ollut jaksamisen äärirajoilla :-( Sairastimme Ilmarin kanssa jonkin pöpötaudin, joka aiheutti Ipulle korvatulehduksen ja minulle tulehduksen nieluun ja silmiin. Viikkoon en ole pystynyt syömään tai juomaan kunnolla ja Ilmari puolestaan on halunnut elää rintamaidolla ja maissinaksuilla. Olen siis kirjaimellisesti imetty kuiviin ;-)

Lisäksi kevät on tuonut tullessaan henkistäkin väsymystä. Syksyn hoitokuviotkin menivät taas uusiksi, kun Sakke ei päässytkään seurakuntamme päiväkerhoon :-( Olin jo ehtinyt iloita siitä, että voimme luopua Saken päiväkotipaikasta, kun kerho olisi ollut kolmena aamupäivänä viikossa. Mutta nyt en tiedä mitä tekisimme. Kovasti olen yrittänyt kartoittaa sellaista (yksityistä) hoitopaikkaa, johon voisin viedä molemmat lapset silloin tällöin, tai vaikka säännöllisestikin pari kertaa viikossa muutamaksi tunniksi. Se auttaisi jo tosi paljon, mutta mitään ei ole vielä sattunut silmiin.

Yöunetkin on olleet nyt tosi huonot, Ilmari nukkuu levottomasti ja olen muutenkin heräillyt aamuyöstä valvomaan. Yhtenä päivänä tässä menneellä viikolla J-P onnistui järjestämään tilanteen, jossa Sakke oli tarhassa ja Ilmari J-P:n ja Meten kanssa pitkällä vaunukävelyllä. Sain olla ihan yksin kotona kaksi tuntia ja nukkua! Ja se oli todellista juhlaa, siihen ei olekaan ollut mahdollisuutta kuin Ilmarin odotusaikana viimeksi eli yli vuosi sitten. Ihanaa, kun ei tarvinnut olla varuillaan, että kuka herää ja tarvii minua seuraavaksi! Luksusta!

Sairastamisen myötä jouduin myös luopumaan Tilastotieteen johdantokurssin toisen osan suorittamisesta. Harmittaa, mutta onneksi ehdin suorittaa ensimmäisen osan hyvällä arvosanalla. Ja kun yleissivistyksen vuoksi kurssille alunperin meninkin, niin eipä noiden menetettyjen opintopisteiden niin väliä ole.

Onnea kultahippu-Ippu 1 v!

2008-03-09T23:30:00.001+02:00

Ippu Hippu Hippiäinen täyttää tänään maanantaina 10.3. yhden vuoden! Onnea Ippu!

Minusta sen sijaan tulee samalla hetkellä taaperoimettäjä! Se kun lasketaan alkavaksi siitä, kun lapsi täyttää yhden vuoden. En olisi tätä vuosi sitten uskonut, luulin että imettäisin Ilmariakin vain noin 10kk kuten Sakkeakin aikanaan. Mutta Ilmari on päättänyt muuta! 10 kuukauden iässä alkanut ja edelleen jatkuva eroahdistus takaa sen, että rinnalla oloa tarvitaan vieläkin. Eikä loppua näy ainakaan lähitulevaisuudessa! Jännityksellä odotan kanssaihmisten kommentteja, jotka eivät välttämättä ole kannustavia, näin olen kuullut. WHOn suositus kuitenkin on, että imetystä jatkettaisiin ainakin kahden vuoden ikään asti, joten lapsen kannalta pitkä imetys on edullista, täällä länsimaissakin.

Päivähoitopohdintaa

2008-02-24T22:41:00.002+02:00

Olenko muistanut riittävän monta kertaa hehkuttaa sitä miten ihana päiväkotipaikka Sakella nyt on!? Aivan mahtavan mukavia ja ammattitaitoisia tätejä ja sopivan pieni ryhmä! Olemme olleet enemmän kuin tyytyväisiä!

Tulevan syksyn hoitokuviot kuitenkin mietityttävät. Tuntuu siltä, että pojat alkavat olla jo sen verran "isoja", että Saken päivähoitopaikka ei ole optimaalisin ratkaisu meille. Parasta olisi jos löytyisi hoitopaikka, jossa molemmat pojat voisivat käydä yhdessä esim. puoli päivää pari kertaa viikossa. Suren suuresti sitä, ettei kunnallisella puolella ole Helsingissä mitään "lapsiparkki"-tyyppistä hoitomahdollisuutta. Siis sellaista hoitopaikkaa, johon voisi lapset viedä silloin tällöin, tarvittaessa. Eräs tuttavani on ehkä aloittelemassa yksityistä lapsiparkkitoimintaa iltaisin kerran viikossa. Lisäksi olisi seurakunnan kerhot, mutta toki vain Sakelle (srk:n kerhot on yli 3-vuotiaille) ja niistäkään en vielä tiedä kuinka täysiä kerhot ovat, onko niihin edes mahdollisuutta päästä.

Äääh, en tiedä! Sakke varmaankin joutuu vaihtamaan syksyllä päiväkodissa isompien lasten ryhmään ja siellä on enemmän lapsia. Siksi arvelen, että hoitopaikka ei olisi enää niin tositosihyvä kuin nyt (vaikkakin myös isompien ryhmässä on mukavat hoitajat!) Vaikeaa, vaikeaa. Vaikeaa varsinkin ennakoida sitä omaa jaksamista.

Sakke on ollut nyt aika paljon kotona, kun on ollut flunssassa ja pari viikkoa sitten kävimme poikien kanssa viikolla moikkaamassa Annia Huittisissa. Sakke on selvästi tykännyt siitä, että on saanut olla kotona. Tarhassa on myös ollut välillä itkuinen ja kysellyt äidin perään :-( Siksikin tätä asiaa nyt pohdiskelen. Ja siksi, että pojat jo leikkii aika mainiosti keskenään, jolloin se, että Sakke on paljonkin tarhassa ei tosiaan ole se optimaalinen ratkaisu!

Kotiäidin elämää

2008-01-25T20:57:00.000+02:00

Olen jälleen palannut kotiäidin rooliin. Kuukauden työkeikka sujui hyvin (opiskelijat voivat olla toista mieltä ;-) mutta mukavaa on olla kotonakin. Varsinkin kun Ippusella on melkoinen eroahdistus ja esim. syöttämään kelpaan vain minä. (Tästä johtuen J-P ei ehkä ihan täysin siemauksin nauttinut isäkuukaudestaan).

Ilmari osaa kävellä tukien ja meneekin vauhdilla! Joskus innostuu juttelemaan "äitti-äittti-äitttiiii", mutta yleensä jättää puhumiset isoveljelleen. Ilmari on oppinut myös vilkuttamaan (vaikka emme ole edes opettaneet!)

Sakari puolestaan puhuu, puhuu ja puhuu ja välillä laulaa. Imaisee itseensä kerrasta kaikki uudet sanat, joten vanhempien pitää todella varoa puheitaan!

Yritän luoda omaan elämääni ryhtiä ja rytmiä - se tekee hyvää mielenterveydelle. Yksi osa sitä on tilastotieteen johdantokurssi, joka on erittäin mielenkiintoinen ja sivistävä kurssi. Suorittamisesta en ota stressiä, mutta on IHANAA päästä välillä käyttämään aivojen akateemista osiota! Ja luennoilla pääsee myös hetkeksi levähtämään lastenhoidon kokonaisvaltaisuudesta.

Olemme elossa :-)

2007-12-07T20:28:00.000+02:00

Olen saanut aiheellista kommenttia siitä, että en päivitä tätä blogiani! Ja huomaan kauhukseni, että tässä on tosiaankin ollut yli kahden kuukauden tauko. Elämä on vaan jotenkin hirveän kiireistä nyt. Ipun liikkuminen aiheuttaa sen, että enää ei voi laittaa vauvaa lattialle ja mennä itse tietokoneelle :-D

Mutta olemme elossa ja voimme (suhteellisen) hyvin. Pojat ovat sairastelleet joitakin lastentauteja, mutta eivät onneksi mitään kovin kummallista. Kuumetta ja ihottumaa ja sen sellaista.

Menen kuukaudeksi töihin alkaen ensi maanantaista. J-P hoitaa Ippua. Joten en ehkä edelleenkään ehdi päivittää tätä blogia kovin usein. Mutta jos ikävöit meitä, niin lähetä s-postia. Tai soita!

Lisää liikkuvia osia

2007-09-25T22:42:00.000+03:00

Ilmari lähti tänään ryömimään! Jo viikkojen ajan hän on pyörinyt napansa ympäri, mutta eteneminen alkoi tänään. Oli aika loistavaa nähdä miten yhtäkkiä palapelin osat loksahtivat kohdalleen ja Ippu lähti raivoisan innokkaasti liikkeelle! Ja hän eteneekin nopeasti! Pois alta!

Otoakustisen emission normaalilöydökset

2007-09-18T22:15:00.000+03:00

Ipulla todettiin tänään otsikon mukaiset löydökset. Suomeksi tämä tarkoittaa normaalia kuuloa.

Syksyä

2007-09-14T21:28:00.000+03:00

Ilmarille on puhjennut ensimmäinen hammas. Ruokavalioon on tullut päärynä, omena, mango, aprikoosi, peruna ja porkkana. Ja vesi. Ilmari pyörii vikkelästi napansa ympäri varsinkin seuratessaan Saken touhuja, mutta Ilmari ei kuitenkaan ryömi vielä.

Sakke on siirtynyt nukkumaan lastensänkyyn ja tämä vaihdos sujui yllättävän hyvin! Luemme Sakelle Kirsi Kunnaksen runoja joista hän pitää ihan älyttömästi ja osaa jo joitakin kohtia itsekin ulkoa.

Kuvia elokuulta 2007

2007-09-05T22:45:00.001+03:00

Ilmari ja äiti Mustikkamaalla
Sakari ja synttärilahjat

Kiintoisaa

2007-08-20T19:34:00.000+03:00

Ippu on saanut eilen ja tänään hieman päärynäsosetta. Tänään meni jo monta lusikallista.

Kahdenkeskisen ajan kaipuu

2007-08-16T20:28:00.000+03:00

Oli puhetta, että ystäväni olisi tullut meille viikonlopuksi ja olisimme J-P:n kanssa voineet hetkeksi vilahtaa jonnekin kahdestaan. Mutta ystävän tulo peruuntui sairauden takia. Harmittaa ja surettaa, mutta ei voi mitään.

Kahden viimeisen vuoden aikana olemme olleet ilman lapsia kaksi kertaa lounaalla, kaksi kertaa Naistenklinikan ultraäänitutkimuksissa Ippua odottaessamme ja viimeksi samassa paikassa synnyttämässä Ippua. Olisi ihanaa hetkeksi hengähtää ja jutella kahdestaan ilman, että joku pieni vaatii jotain. Saatikka että pääsisi vaikka elokuviin. Tai hotelliin yöksi. Tai päiväksi kylpylään! Haaveita, haaveita, jotka tuskin toteutuvat. Pitäisi vaan lakata haaveilemasta, kun suunnitelmien peruuntuminen kivistää niin kovasti.

Olen turistinähtävyys!

2007-08-16T20:24:00.000+03:00

Olin tänään ystävän kanssa kävelyllä Seurasaaressa, Ippu oli mukanani. Kaksi kertaa onnistuin pissatamaan Ipun pusikkoon, olen vieläkin ihan äimänkäkenä tästä asiasta! Vaippa pois ja pissa tuli komeassa kaaressa :-D Oli siinä espanjanturistilla ihmettelemistä! Ehkä vielä enemmän aiheutimme ihmetystä, kun imetin Ippua istuessani kannonnokassa Seurasaaren parkkipaikalla. Paikalle saapui juuri silloin parikin bussilastillista espanjalaisia turisteja. Mietin minkälainen mahtaakaan olla imetyskulttuuri Espanjassa?

Vaipattomuutta?

2007-08-15T12:18:00.000+03:00

Ilmari 5 kk teki tänään pisut pottaan! Hip-hei :-D Ipulla on ollut tapana pissata melkein aina, kun häneltä ottaa vaipan pois. Virtsasuihku on muhkea ja kastelee koko pojan ja hoitoalustan. Olemme "kannustaneet" Ilmaria tässä asiassa (tai ehkä oikeampi sana olisi "mahdollistaa") ottamalla vaipan pois mahdollisimman usein päivän aikana. Pari kertaa aiemminkin olemme koettaneet kannatella Ilmaria potan (tai lavuaarin) päällä, mutta Ippu on halunnut pissata vain makuulla. Mutta tänään pottaan lorisi oikein kunnon pissat! Edellisestä vaipanvaihdosta oli kulunut jo jonkin aikaa ja vaippa oli silti ihan kuiva. Niinpä osasin arvata, että saalista olisi tulossa! Onneksi on nuo kangasvaipat (ja pesukone taas kunnossa), joista tietää onko pissaa tullut vai ei. Kertiksethän ovat niin pintakuivia, että pissaa saa olla nissä aika paljon ennenkuin sen havaitsee (vaipan paksuudesta lähinnä).

Ajattelimme, että jatkamme tätä kannustamista ja katsoa mitä tuleman pitää. Saken kohdalla pottaharjoittelu on hetkeksiaikaa unohdettu, koska ilman vaippaa oleilu on epämiellyttävää. Päiväkodissa onneksi kyllä potattavat.

Saken viikonloppuinen kuume saattoi olla vauvarokkoa, koska eilen illalla havaitsin selässä lievää ihottumaa, jolloin oireet täsmäisivät.

Sakari 2-vuotta

2007-08-13T23:50:00.000+03:00

Sakari täytti tänään kaksi vuotta! Juhlistimme päivää käymällä Korkeasaaressa.
Näimme pupuja, tiikerin, ilveksen, lumileopardin, joitakin peuraeläimiä ja flamingoja. Ja ohimennen muitakin eläimiä. Sakke ei jaksanut kovasti kiinnostua eläimistä, mutta juoksenteli iloisesti paikasta toiseen. Aurinko paistoi ja oli tosi kuuma, mutta reissu meni ilman suurempia kitinöitä.

Illalla juhlimaan saapuivat Eija-isotäti ja Kalle-kummieno. Aluksi Sakke oli vähän kärttyisä, koska päiväunet olivat jääneet lyhyiksi. Mutta hetken kuluttua Sakke jo leikki vieraidensa kanssa Brio-junaradalla. Äiti oli taas väkertänyt kakun, jolle Sakke sanoi "eiiiii" ja otti keksin :-) Aikuisille kakku onneksi maistui ja Sakkea miellytti kakun päällä ollut juna+vaunu -yhdistelmä, jossa oli kaksi kynttilää. Kynttilät Sakke puhalsi mallikkaasti sammuksiin.

Lauantaina juhlimassa kävi Manu-kummi. Silloin äiti väkersi autokakun, jolle Sakke sanoi myös "eiiii" ja otti keksin :-D Autokakkukin kuitenkin miellytti Saken esteettistä silmää!

Kummit ja ystävät ovat lahjoneet Sakkea aivan valtavasti! Alakerran naapureilta Sakke sai jo keväällä 2-vuotislahjaksi Plaston päälläistuttavan muoviauton. Anni-kummi toi pari viikkoa sitten samaisen muovitehtaan valmistaman rekka-kaivinkone -yhdistelmävalmisteen. Manu-kummi toi junakirjan ja Brion rataan mm. nostosillan. Kallelta Sakke sai Brion junatallin ja rataosia ja Eijalta pehmoleluja. Meiltä vanhemmilta 2-vuotislahja oli polkupyörä, jonka Sakke on saanut jo keväällä. Kaikista lahjoistaan Sakke on tykännyt ihan valtavasti! Kiitos!

Paluu kertakäyttökulttuuriin

2007-07-30T21:56:00.000+03:00

Huhtikuussa ostettu pyykkikone hajosi. Merlinin housut (nyt pitäisi kai sanoa "Merlinin likaiset housut"), että ottaa päähän! Korjaajan saimme vasta ensi viikoksi, mutta onneksi taloyhtiössä on pesutupa. Vaippojen kanssa on tyytyminen kertakäyttöisiin. Emme olekaan käyttäneet pojilla kertiksiä kuin Sakarilla pari ekaa viikkoa ja Ipulla synnytyssairaalassa. Olin unohtanut mitä se on..... Kertikset ovat käteviä ja ohuita, mutta syntyvän jätteen määrä on jotain uskomatonta! Voin valehtelematta sanoa, että taloudessamme syntyvä sekajätteen määrä viisinkertaistui! Ja haju on käsittämätön! En tiedä mitä kemikaaleja kertakäyttövaippoihin lisätään, kun pissavaipatkin haisee aivan käsittämättömästi, kakkavaipoista puhumattakaan! Kangasvaipoissa hajun aiheuttajana on aina rehellisesti kakka tai pissa. Kertiksissä hajulisänsä tuo ilmeisesti jokin mystinen kemiallinen reaktio. No, ei ihme, tietääkseni kertisten valmistukseen käytetään yllättävän paljon öljyä.....

Tarhaan

2007-07-30T21:50:00.000+03:00

Kävimme tänään Sakarin kanssa tutustumassa uuteen päiväkotiin. Tuntuu hyvältä :-D Ilmapiiri oli rauhallinen, tädit ystävällisiä ja kestovaippoihinkin suhtauduttiin myötämielisesti! Kerroin tädeille aika avoimesti omasta voinnistani ja viime talven masennuksesta. Siihenkin asiaan tädit suhtautuivat fiksusti ja ymmärtäväisesti. Sakke leikki pihalla ja sisällä aika innokkaasti. Pelkään kuitenkin, että tottuminen hoitoon ei käy ihan niin helposti kuin keväällä. Mutta teemme pehmeän laskun. Sakari sanoo: "Sakke taahaan hoomenna".

Lahjatoiveita

2007-06-30T00:03:00.000+03:00

Sakke täyttää elokuussa 2-vuotta ja siltä varalta, että kummit tai muut läheiset lukevat tätä blogia, listaan tänne muutamia lahjatoiveita:

- Brion puista junarataa (käytetty kelpaa mainiosti!)
- Plaston sementtiauto, roska-auto tai kaivinkone
- kuvakirja, jossa autoja, koneita tai hälytysajoneuvoja
- muovinen leikkivene tai -laiva

Päiväkoti Kafka revisited

2007-06-28T00:29:00.000+03:00

Saken piti olla tämä viikko alueemme ns. päivystävässä päiväkodissa ja jäädä sitten heinäkuuksi pois hoidosta. (Keskikesällä alueen muut päiväkodit ovat kiinni ja lapset ja henkilökunnat sijoitetaan yhteen päiväkotiin. Kätevää.) Tänään minulle kerrottiin, että päivystävän päiväkodin hoitajat olivat "ihmetelleet sitä, miksi Sakari saa olla kesähoitopaikassa, vaikka äitinsä on kotona ja lapsia on kesähoitoon tulossa niin paljon, että heitä pitää käännyttää ovelta." Lisäksi minulle kerrottiin että "kesähoitopaikka on tarkoitettu vain niille lapsille, joilla siihen on todellinen tarve".

Joopa-joo. Hassua, että päiväkodin johtajalla oli vallan toinen käsitys asiasta ts. lapsia onkin kesähoidossa paljon vähemmän kuin mitä alunperin ilmoitettiin ja näin ollen hoitajia on lapsilukuun nähden runsaasti. Hassua, että meille vanhemmille ei ole etukäteen ilmoitettu siitä, että kesäaikana hoitoa ei olisikaan tarjolla kaikille vaan vain näille "todellisille tarvitsijoille". Hassua, että me maksamme Sakarin kesähoidosta täyden maksun riippumatta siitä onko Sakke hoidossa vai ei. Eikun nyt valehtelen! Heinäkuulta ei tarvitse maksaa kuin puolet maksusta jos/kun Sakke on koko kuukauden pois. Eri reilua! Mutta tältä kuluvalta viikolta maksamme ihan täyttä hintaa. Silti jonkun/joidenkin hoitotätien mielestä Saken ei kuuluisi siellä olla.

Onneksi nämä työn ja lasten kuormittamat hoitotädit ehtivät kuitenkin palaveeraamaan ja "keskustelemaan" keskenään hoitolasten perheiden tilanteesta. Tänäänkin kun Sakaria hain, oli hoitotädeillä aika rankka tilanne: noin viisi tätiä palaveerasi etuhuoneessa. Yksi täti istui takahuoneen oviaukossa ilmeisesti vatimassa ettei lapset karkaa. Takahuoneessa oli kymmenkunta lasta ilman muita hoitajia kun tämä ovivahti. Siellä Sakarikin pyöri, kakkavaippa vaihtamatta. Eri varhaiskasvatuksellista! Mutta on ihqua että tädeillä riittää kuitenkin energiaa miettiä meidänkin perheen asioita!

Mun pitäisi varmaan tatuoida otsaani diagnoosinumero tai "masentunut nauta" tai jotain. Koska ilmeisesti vanhemmilla ei saa olla yksityisasioita, jos lapsi on päivähoidossa. Täytyy varmaan pyytää lääkäriltä alkuperäisiä lääkärintodistuksia oikein pino. Voin niitä sitten tarvittaessa jaella syksyllä uudessakin päiväkodissa. Riittää tädeillä ainakin puhuttavaa kahvipöydässä!

Olin jo ehtinyt iloita siitä, että oma toipumiseni on niin hyvällä mallilla. Nyt tuntuu erittäin kurjalta. Sanomattakin lienee selvää ettei Sakke enää loppuviikolla mene tuonne tätien vaivoiksi. Ja olihan se muutenkin aika Romanialaista meininkiä siellä! Joku vahtii ovella eikä edes vaippaa ei oltu vaihdettu! Ja kun vielä olivat toivoneet Sakelle kertakäyttövaippoja ja olin niitä ostanut niin se löyhkä oli kamala! Kertikset haisee oikeesti ihan järkyttävälle, toisin kuin kangasvaipat.

Kaiken lisäksi Ippu on päättänyt valvottaa. Tuntuu ihan siltä, että pelkäisi pimeää. Tai sitten on hampaita tulossa tai jotain. Täytyy nyt yrittää sinnitellä vähällä unella nämä pari päivää.

Juhannus kaupungissa

2007-06-24T15:31:00.000+03:00

Vietimme jälleen perinteistä kaupunkijuhannusta. J-P on ollut töissä ja me poikien kanssa kotona kolmestaan (tai nelistään, kun onhan Mettekin täällä). Olen todennut, että täällä on todennäköisemmin rauhallisempaa kuin mökillä. Kaikki tuntuvat paenneen jonnekin ja liikennettäkin on minimaalisesti - ihanaa!

Olemme käyneet poikien kanssa läheisessä vastikään hienoksi uudistetussa leikkipuistossa ja iltaisin koko perhe kävelyllä. Ippu on ihanasti nukkunut kaikki ulkoilut ja Sakke puolestaan on nukkunut aamuisin pitkään ja myös kunnon päiväunet.

Traktoreita ja silmälaseja

2007-05-28T16:23:00.000+03:00

Sakke oli tänään tarhan retkellä kotieläinpihalla Kuulemma oli ollut todella kivaa (kertoivat tädit). Sakke oli päässyt traktorin präkärryn kyytiin ja hokenut koko matkan "tra-tri-prrrrrrrrrrr" Siellä oli ollut myös isoja leikkitraktoreita, jollaisella Sakkekin oli saanut ajaa. IHANAA ettei tänään satanutkaan Saken vaatetus meni kyllä vähän pieleen, kun aamulla arvioin että olis tullut kostea päivä kuitenkin.

Sakke rikkoi eilen mun silmälasit ja tänään aamulla kävin lähioptikkoliikkeessä valikoimassa uusia. Ne mun vanhat on semmoiset kehyksettömät, huomaamattomat. Nyt pätin ostaa kehykselliset (että ois kestävämmät) ja niitä sovitellessani päätin, että otankin tällä kertaa jotkut vähän "näyttävämmät" lasit ts. sangoissa saa olla paksuutta ja väriä. Mä oon habitukseltani nykyään niin valju, että on vaan hyvä jos huomio kiinnittyy ekaks silmälaseihin Nyt on tullut aika moniin mallistoihin kivoja kaksivärisiä sankoja, joista tykkäsin.

Alussa silmälasien sovitus on vähän kankeeta ja kaikki lasit näyttää tosi kummallisilta. Tossa lähioptiikassa on kiva naismyyjä, jonka kanssa oon ennenkin valinnut laseja. Hän jaksoi sovitella mulle erilaisia sankoja vaikken aluksi edes osannut sanoa, että mitä haluan Mä otin lapulle 4-5 kehyksen tiedot ja menen torstaina uudestaan. Silloin ko. optikkoliikkeessä on sattumoisin "tyylipäivä" ja silloin niillä on muutaman valmistajan koko mallisto siellä liikkeessä. Nyt tällä myyjällä on vähän jo hahmottunu mitä mulle sopii ja torstaina katotaan löytyisikö jotain vielä kivempaa kuin tänään löydetyt. Ihanaa saada hyvää palvelua!

Sakari on...

2007-05-26T22:14:00.000+03:00

Hurvelo. Iloinen ja touhukas. Suuttuessaan kovaääninen, mutta nopea leppymään. Pitkä. Hikimaakari. Nauraa paljon.

Ilmari on...

2007-05-26T22:13:00.000+03:00

Rauhallinen kaveri. Syö, nukkuu ja tarkkailee maailmaa. Hymyilee ujosti. Rotevampi kuin Sakari.

Lauseita

2007-05-15T13:42:00.000+03:00

Kun tarkkaan kuuntelee, huomaa Saken jo sanovan lauseita kuten "tossa on äff" tai "tossa on auto". Hienoa :-)

Ippu on ollut kovasti nuhainen ja parina yönä valvonutkin, kun nenässä on liikaa limaa. Lääkärin mukaan kyseessä on tavallinen flunssa, onneksi.

Imetys on ihanaa

2007-05-09T11:44:00.000+03:00

Ippu täyttää huomenna 2 kk. Alusta asti Ippun imetys on sujunut jotenkin helpommin kuin Saken aikanaan. Johtuu todennäköisimmin siitä, että mulla on nyt kokemusta, itsevarmuutta ja konstit hyppysissä.

Ippu syö yleensä riuskasti ja hartaasti ja nukkuu sen jälkeen pitkään. Sakkehan oli tississä kiinni koko ajan, nukahti välillä kymmeneksi minuutiksi vain herätäkseen taas syömään. Öisin Ippu syö 1-3 kertaa, luulisin. Tarkkaan en tiedä, koska Ippu nukkuu vieressäni ja imetän unihorteessa. Tänä aamuna Ippu heräsi samoihin aikoihin kuin Sakke. Itse olin jo herännyt Saken ääntelyihin. Oli liikuttavan ihanaa katsoa, kun pikku Ippu-hippunen aukaisi silmänsä, katseli ympärilleen ja tarttui sitten tyytyväisenä kiinni nenänsä eteen tuotuun rintaan :-) Siinä se pikku orava sitten nautti aamupalaa hartaasti!

Kirjaimista tulee sanoja!

2007-05-08T22:37:00.000+03:00

Sakke osaa nyt melkein kaikki kirjaimet. Parina päivänä olen muodostanut Sakelle kirjaimista muutamia sanoja. Eniten olemme katselleet sanaa "isi", joka on tietenkin tuttu ja helppo sana. Tänään Sakke leikki kirjaimilla ja mä luin lehteä siinä vieressä. Yhtäkkiä rupesin kuuntelemaan, että mitä se Sakke oikein sanoo: "isi, isiii, isii, isi" kuului vierestäni. Kun katsoin huomasin, että Sakke oli ottanut kirjainlaatikosta kirjaimet "I" "S" ja "I" ja oli järjestänyt ne oikeaan järjestykseen! Vajaa 2-vuotiaan oppimiskyky on ihailtavaa!

Pieniä hymyjä

2007-04-27T11:37:00.000+03:00

Tällä viikolla Ilmari on hymyillyt ekoja kertoja.

Sakari on puolestaan oppinut kirjaimia hämmästyttävällä tahdilla! Nyt hän osaa jo: A, E, F, H, I, K, O, P, R, S, T, U ja X. Myös sanoja on valtavasti: vaippa, auto, talo, puu, hampaat, possu, äiti, isi, vauva, veli, Immu, Mette, Kalle, Lissu, kissa, paita, ambulanssi ("apassi"), paloauto, rekka, traktori ("tratra"), kone, kala, puuro, pieru, kakka, pissa, kärryt, heppa, aasi, kukko, lehti, pallo, vettä, kiitos, ei, hai, pupu, lamppu, kettu. (Ainakin) nämä Sakke osaa sanoa itse. Lisäksi on lukuisia sanja joiden merkityksen Sakke ymmärää vaikkei itse osaa niitä sanoa.

Saken hoitopaikassa on tänään vappunaamiaiset. Sakke on amppari: Marimekon kelta-ruskearaidallinen paita ja ruskeat housut. Lisänä mun vanhoista sukista tehdyt kelta-mustat säärystimet, ja piipunrasseista ja sukkahousuista askarrellut pienet siivet.

Ympyrä on sulkeutunut (telkkarissa)

2007-04-27T11:30:00.000+03:00

En ole nähnyt yhtään jaksoa "Tanssii tähtien kanssa" -ohjelmasta. Kiitos iltapäivälehtien lööppien tiedän kuitenkin formaatin idean ja voittajan. Ja paljon muutakin. Lapsuudestani muistan hämärästi ohjelman Lauantaitanssit, joka oli valtavan suosittu. Siinäkin ideana oli, että kotona voi katsoa telkkarista kun toiset tanssii. Silloin ennen ne toiset olivat tavallisia matti ja maija meikäläisiä, nyt he ovat julkkiksia ja tanssin ammattilaisia. Lehdet hehkuttavat pukuja ja romanssihuhuja. Ympyrä on siis sulkeutunut ja arvomaailman (niin omamme kuin median) muutoken näkee kirkkaasti. Eipä silti, ei tanssi ole ollenkaan huonoa viihdettä. Mutta sitäkin voi harrastaa myös livenä.

Olen vieraantunut oikeasta elämästä....

2007-04-27T11:18:00.000+03:00

....jos oikea elämä on liikkuvaa kuvaa.

Olin eilen Ilmarin kanssa vauvakinossa. Elokuva oli ihan laadukas "Kirjava huntu", mutta paljon mieluummin seurasin ympärilläni olevia lapsia: ystäväni vuoden ikäisen pojan kävelyoppituntia, edessäni istuvaa hymyilevää pörröpäätä ja takanani kiljahtelevaa taaperoa. Puhumattakaan omassa sylissäni kellivästä Ilmarista! Olin innolla odottanut elokuviin pääsyä, mutta en sitten jaksanut innostua siitä.

Myös telkkarin hankinta on ollut mielessä nyt, kun Euroviisut tulevat. Mutta eilen tajusin, että en enää jaksa istua tuntikausia tuijottamassa ruutua! On paljon hauskempaa opetella Saken kanssa aakkosia tai lukea kirjaa samalla kun imettää Ilmaria. Euroviisut kuulee radiostakin eikä Jaana Pelkosen asuvalinnat kiinnosta yhtä paljon kuin omien poikien kangasvaipparepertuaari :-) Vieraantuminen jatkukoon!

Ristiäiset

2007-04-16T11:24:00.000+03:00

Ristiäiset oli viime lauantaina Pitäjänmäen kirkossa. Kaikki sujui hienosti ja tunnelma oli kovin iloinen :-)

Maire laittoi taas pöydän koreaksi ja teki valtavan urakan kahvituksen valmistelussa ja toteutuksessa. Eija kastoi ja Simo puhui Ilmarin etunimien merkityksistä.

Kummeiksi Ilmari sai Maven, Cristinan, Mairen ja Kallen. Kiitos heille! Mave suoriutui sylikummin vaativasta tehtävästä kuin vanha tekijä!

Ilmari itse itki vähän kasteen aikana, mutta rauhottui. Kahvitilaisuuden hän vietti pääasiassa rinnalla.

Sakari käyttäytyi mallikkaasti ja luki kastetilaisuuden ajan eläinkirjaa isin sylissä. Kahvitilaisuudessa hän seurusteli erinäisten sukulaisten kanssa ja lopuksi innostui juoksemaan ympäri salia.

Lahjoja Ilmari sai runsaasti, hauskoja ja hyödyllisiä!

Mielellään otamme kokoelmiimme digikuvia tilaisuudesta! Mun s-posti on gmail eli sinne voi lähettää isojakin kuvatiedostoja!

Ilmari Onni Mikael

2007-04-16T11:18:00.000+03:00

Pikkuveli kastettiin lauantaina 14.4. Nimekseen hän sai Ilmari Onni Mikael. Ilmari oli J-P:n toive. Kerran Metteä ulkoiluttaessaan hän oli nähnyt päiväkotiryhmän metsäretkellä ja siellä vaahtosammuttimen kokoisen Ilmarin :-) Mikael on J-P:n hyvän ystävän kolmas nimi ja myös minun isoisäni veljen toinen nimi. Ja sattuupa olemaan myös Mikael Agricolan juhlavuosi :-) Onni-nimen halusin puolestani minä. Koska Immu toi onnen tullessaan. Raskauden loppuvaihe oli niin raskas ja pelkäsin sitä, että osaanko rakastaa tätä lasta. Mutta kyllä osaan! Immu Ilmari ilontuoja, Immu Ilmari ihana!

Oksutautia :-(

2007-03-28T16:05:00.000+03:00

Meihin iski kauhea oksutauti. Ensin sairastuin minä, sitten Sakke ja lopulta J-P. Vauva on onneksi suojassa pöpöiltä ja Mette ei ihmistaudeista piittaa.

On ollut aika rankkaa tämä vauvan syntymän jälkeinen aika. Sairaalassa mulla nousi kuume ja verenhukan takia hemoglobiinikin oli tosi alhainen, ja paineet. Kotiuduttuani sain hirveän selkäkrampin yhdeksi yöksi ja seuraavana yönä alkoi järjetön kutina (vieläkin on jalkaterät ruvella raapimisesta). Ja nyt sitten tämä yrjötauti. Silti olo on aika hyvä, paljon parempi kuin odotusaikana. Kertoo kai aika paljon siitä miten huono olo mulla raskausaikana välillä oli, siis henkisesti. Nää fyysiset vaivat ja taudit on paljon helpompia kestää.

Euroopan farmakopean mukainen normaalilapsi, osa 2

2007-03-14T22:42:00.000+02:00

Meille syntyi lauantaina 10.3.2007 klo 20.29 poika (4170g/49cm)! Lapsi syntyi normaalisti alatiesynnytyksenä, oli ns. täysiaikainen (viikot 39+0), sai synnytyksen jälkeen pisteitä 9, joka on Naistenklinikalla tavanomainen tulos sekä lastenlääkärin tarkaustuksessa kahden päivän ikäisenä terveen paperit :-)

Mistä tietää olevansa vanha?

2007-03-05T19:46:00.000+02:00

No esimerkiksi siitä, kun Stokkan kännykkäosaston nuori myyjä kertoo sinulle, että hän ei ole ikinä nähnyt niin vanhaa SIM-korttia, kuin mitä puhelimestasi löytyi :-D Koomista, mutta olipa ERITTÄIN hyvä myyjä, jolta ostin uuden kännykän! Nuorimies neuvoi tätä täti-ihmistä ilmeenkään värähtämättä. Hän pystyi pitämään pokkansa jopa viimeisen kysymykseni kohdalla, joka oli: "miten tällä nyt sitten soitetaan?" :-D

Neuvolaa ja pohdintaa

2007-03-05T19:40:00.000+02:00

Kävin tänään neuvolassa järkyttämässä terkkaria kookkaalla masullani ;-) On kuulemma niin iso, että harvoin näkee, sanoi täti. Epäili, että lapsi on jo nyt nelikiloinen. Hip-hei ja kun se vielä kaksi viikkoa kasvaa......

Vera oli meillä vierailulla sunnuntaina. Kielsin häntä kertomasta liian hyviä vitsejä, koska pelkäsin synnytyksen käynnistyvän, jos nauran liikaa. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaikka hyviä(kin) vitsejä kerrottiin puolin ja toisin.

Tilanne on ambivalentti: toisaalta vauvan koko hiukan pelottaa, joten sikäli lapsi voisi syntyä vaikka ensi yönä. Toisaalta taas tuntuu ihan käsittämättömältä, että meillä on kohta pieni vauva, joten sikäli lapsi voisi vielä hetken kelliä masussa.

Itse löisin vetoa sen puolesta, että tämä vauva syntyy suurinpiirtein laskettuna aikana. Noin niinkuin fyysisten tuntemusten perusteella veikkaisin niin.

Valmistautumista

2007-03-03T23:57:00.000+02:00

Tänään on tasan kaksi viikkoa laskettuun aikaan. Vielä ei synnytystuntemuksia ole, mutta silti olen saanut asioita suht koht järjestykseen. Tärkeimäpänä tietysti Saken hoito, jonka pitäisi olla kunnossa seuraavan kolmen viikon ajan. Kiitos Anni, Hilkka, Maire ja Pirkko! Alakerran naapurit ovat luvanneet huolehtia Metestä ja Sakestakin, jos tulee äkkilähtö. Lisäksi muutamat nettiystävät ovat tarjonneet apua, jos tulee tiukka paikka. Tuntuu todella hyvältä!

Sairaalakassi on melkein valmiiksi pakattu ja äsken otin esille turvakaukalon sekä kotiutumisvaatteet vauvalle ja minulle. Tänään kävimme myös ostamassa sisarusrattaat ts. rattaat joihin mahtuu Sakke ja vauva vierekkäin. On ne uskomattoman isot verrattuna tavallisiin rattaisiin, mutta hämmästyttävästi mahtuvat kulkemaan jopa kapeassa eteiskäytävässämme!

Nyt vain odotellaan...

Euroopan farmakopean mukainen normaalilapsi

2007-02-27T21:57:00.000+02:00

Sakari kävi tänään neuvolassa ja hänet todettiin normaaliksi :-) Pituutta 88,5 cm ja painoa 13 kg. Pituus +2 käyrällä ja paino -1 käyrällä kuten ennenkin.

Terveydenhoitaja tutkaili pyynnöstäni myös masuasukkia. Vauva ei kuulemma vielä ole laskeutunut niin alas, että synnytyksestä olisi pelkoa ihan lähiaikoina. Hyvempi niin.

Kotiäitiys on kivaa(kin)

2007-02-25T12:54:00.000+02:00

Istuin sohvalla. Toisessa kainalossani oli koira, joka vaati rapsutuksia. Toisessa kainalossani oli Sakke, joka leikki pikkuautolla vuoristorallia mahani päällä. Uunissa paistuivat suklaamuffinssit. Kotiäitiys on joskus todella kivaa :-)

Helpottaa....

2007-02-22T15:09:00.000+02:00

....oma olo nimittäin. Sakke on edelleen flunssassa ja kotona, tosin pitkälti jo tervehtyneenä, enää on yskää ja sahaavaa lämpöä. Silti mun oma oloni on aika lailla parempi! Johtuu suurelta osin siitä, että olemme saaneet aika yllättäviäkin tarjoutumisia lapsenhoitoapuun! Kiitos teille kaikille *halaus*! Nyt mun ei tarvitse murehtia siitä, että pääseekö J-P mukaan synnytykseen! Tai pääseekö hän mun luo sitten, jos jään osastolle synnytyksen jälkeen (haaveilen polikliinisestä synnytyksestä).

Ehkäpä myös synnytyksen lähestyminen saa hormonit toimimaan niin, että mieli on rauhallinen. Ei pelota eikä jännitä. Kovasti vaan tekee mieli järjestellä paikkoja ja hiplailla pikkuisia vaatteita :-D

Flunssaa

2007-02-19T20:09:00.000+02:00

Äidin lepoharjoittelu loppui kuin kanan lento - Sakke sai flunssan. Puolitoista viikkoa poika on ollut nuhainen ja yskäinen ja kuume sahaa 37 ja 38 asteen välillä. Päiväkotiin ei ole asiaa ennenkuin on ollut yksi kuumeeton päivä. No eipä silti, ei puolikuntoista lasta viitsisi päiväkotiin viedäkään.

Onneksi Sakke on kuitenkin ollut hyvin iloinen ja reipas. Onneksi lääkäri diagnosoi tänään tavallisen flunssan - päiväkodissa on ollut liikkeellä tulirokkoa ja keuhkokuumetta. Onneksi J-P oli paljon kotona viime viikolla. Onneksi pääsin kaupungille tuulettumaan torstaina ja perjantaina Annin ja Mairen kanssa. Onneksi kuulin tänään, että yksi Helsingissä asuva hiukan kaukaisempi sukulainen voisi ehkä auttaa meitä Saken hoidossa. Onneksi masuvauvalla on kaikki hyvin.

Niin että onneksi olen kuitenkin jaksanut! Olen päättänyt aloittaa pääsiäispaaston ja paastota stressistä. Siis turhasta stressistä. Niinkuin siitä, että onko lapselle hyväksi leikkiä kaiket päivät samoilla autoilla ja Duploilla ja lukea samoja (auto)kirjoja. Tai syödä samoja purkkiruokia. Tai whatever. Sinnitellään. Huomennakaan Sakke ei vielä pääse hoitoon, mutta olen toiveikas loppuviikon suhteen!

Lepoharjoittelua

2007-02-01T21:01:00.000+02:00

Kun Sakke on nyt aloittanut päivähoidossa, on minullakin aikaa ja mahdollisuus levätä! On aika järkyttävää huomata miten pahasti sitä onkaan levon tarpeessa! Saken hoito kotona on ollut ihanaa, mutta erittäin rankkaa! Emme ole ajoissa huomanneet hankkia lapsenhoitoapua ja se tyhmyys vaatii nyt veronsa! Jos olisikin se mummola ja vielä tässä lähellä..... Mutta kun luontevaa hoitopaikkaa ei ole ollut, niin mehän ollaan Sakke hoidettu ihan kaksistaan. Alakerran ihanat naapurit ovat pari kertaa hoitaneet Sakkea, että pääsimme kahdestaan ultratutkimuksiin Naistenklinikalle, mutta ei heitäkään kehtaa kovin usein vaivata, vaikka he Sakesta tykkääkin.

Siksi tämä päivähoitopaikka oli kyllä pelastus, joka tuli viime tipassa! On hurjaa huomata oman fyysisen ja psyykkisen tasapainon järkkyvän yhtäaikaa! Raskauden loppuvaihe, Saken ympärivuorokautinen hoito ja Kafkalainen taistelu päivähoitopaikasta olivat ihan liikaa. En muista koska olisin itkenyt niin paljon kuin menneen kuukauden aikana. Olen itkenyt jopa kokonaisia päiviä. Maannut keittiön lattialla patjalla, leikkinyt Saken kanssa Duploilla ja itkenyt.

Nyt yritän opetella lepäämään. Se on toisaalta vaikeaa, kun potee huonoa omatuntoa siitä, että on vienyt lapsensa hoitoon. Toisaalta se on helppoa, koska mitään muuta vaihtoehtoa ei ole. Kroppa ja mieli on ihan loppu.

Päivähoitoharjoittelua

2007-02-01T20:57:00.000+02:00

Sakke on nyt neljä päivää "harjoitellut" päivähoidossa olemista. Ihan hyvin on mennyt, vaikkakin jätkä on kieltäytynyt syömästä siellä. Tänään Sakke oli ihan itsekseen viitisen tuntia hoidossa eikä itkuja ollut tullut yhtään!

Äidillä on ollut enemmän sopeutumisvaikeuksia. Ekana päivänä hoidossa oli paljon lapsia ja pakkasen takia oltiin koko päivä sisätiloissa. Se hulina oli tottumattomalle aikuiselle aika hurjaa! Mutta nyt, kun lapsia on ollut ryhmässä vähemmän, on äitikin rauhoittunut ja uskaltaa jättää Saken luottavaisin mielin hoitoon!

"Asia on pihvi" sanoi terveydenhoitaja

2007-01-26T20:22:00.000+02:00

Kävin tällä viikolla neuvolassa, missä todettiin alhainen verenpaine (niinkuin aina) ja laskusuunnassa oleva hemoglobiini. Koska olen syönyt ahkerasti rautatabletteja, määräsi terkka minut pihvi- ja pinaattikuurille :-D Aika huvittavaa, mun mielestä! Kuulemma pitäisi syödä kunnon pihvi kerran viikossa. Koska en osaa itse paistaa pihvejä, tämä tarkoittaa ravintolareissuja viikottain. Onhan sekin mukavaa, kun oikein terveydenhuollon ammattilainen käskee!

Analyysi I ja suunta kohti Jyväskylää

2007-01-26T13:48:00.000+02:00

Sain kuin sainkin suoritettua syksyllä käymäni matematiikan kurssin Analyysi I. Toinen välikoe oli mennyt niin loistavasti että sain arvosanaksi 4/5. Olen aivan tolkuttoman ylpeä itsestäni! Hauskinta oli se, että toisen välikokeen viimeiseen tehtävään vastasin suunnilleen näin "XX:n säännön mukaan tapahtuu näin ja näin, jos ehdot Y ja Z täyttyy. Tässä tehtävässä selkeästi ehdot Y ja Z täyttyvät, mutta en osaa kirjoittaa tätä hienosti ja matemaattisin merkinnöin :-) " Tällä vastauksella irtosi puolet pisteistä :-D

Matematiikan osalta nenä näyttää nyt kohti Jyväskylän yliopistoa. Pääsin mukaan heidän järjestämäänsä täydennyskoulutukseen. Pystyn suorittamaan matematiikan kursseja etäopiskeluna ja lisäksi saan mitä mainiointa opintoneuvontaa! Tavoitteena on siis saada kokoon 35 opintoviikon laajuiset aineopinnot, jotka antavat aineenopettajan pätevyyden peruskouluun. Nyt opintoviikkoja on koossa 22.

Kafka ei vaan katoa

2007-01-17T15:27:00.000+02:00

Puhuin eilen perhepäivähoidon ohjaajan kanssa ja Sakke aloittaa perhepäivähoidon vararyhmässä 29.1. ja on siinä kunnes vakituinen paikka löytyy. Ohjaaja tuntui tolkun ihmiseltä. Sanoi, että mun ei tarvitse soitella päiväkoteihin, asian pitäisi hoitua ilmankin.

Ohjaaja oli tosin saanut meidän tilanteesta vääriä ja puuttellisia tietoja. Hän oli siinä käsityksessä, että haemme lääkärin todistukseen vedoten Sakarille paikkaa heti ja ns. kiirellisenä hakijana (jolloin hakuaika 2 viikkoa). Kun totuus on se, että olemme hakeneet paikkaa lakisääteiset 4 kk sitten ja aloitusajaksi on koko ajan ilmoitettu helmikuun alku. Kerroin hänelle, että lääkärintodistus hankittiin, koska päiväkodin johtaja sanoi, että paikkaa ei ole, mutta että lääkärin todistuksen kanssa voisi jotain auetakin.

Jahka saamme postitse kirjallisen päätöksen ja yhteystiedot, meidän pitäisi ottaa yhteyttä ryhmän hoitajiin ja sopia tutustumiskäynti. Tämäkin pelottaa, mua on ruvennut pelottamaan ihan kaikki :-(

Franz Kafka: Päiväkoti tekee päätöksiä (or not)

2007-01-08T21:21:00.000+02:00

Tänään sain viimein puhelun päiväkodista. Saamani tieto oli lyhyesti seuraava:
- kyllä, kokous oli ollut ennen joulua
- ei, Sakelle ei ollut löytynyt paikkaa mistään kolmesta vaihtoehdoiksi laittamistamme päiväkodeista
- koska Sakelle ei ollut löytynyt paikkaa ei asiasta oltu tehty päätöstä ja siksipä meille ei oltu voitu sellaista lähettää (!)
- ja koska päiväkoti oli ollut kaksi viikkoa kiinni ja päiväkodin johtaja oli ollut lomalla, ei meille oltu tiedottu asiasta aikaisemmin

Nyt tulee niitä rumia sanoja, laittakaa silmät kiinni: F, V, S, P, J, H

Tämän tiedonannon jälkeen päiväkodin johtaja ryhtyi kyselemään meidän päivähoidon tarpeesta..... WTF, me ollaan jätetty hakemus SYYSKUUN KUUDES PÄIVÄ VUONNA 2006 emmekä ole siihen ilmoittaneet muutoksia, joten HEILLÄ ON KYLLÄ TIEDOSSA MEIDÄN PÄIVÄHOIDON TARPEEMME!!!!!!!!! V!!!!!!

Mä arvasin kyllä jo etukäteen, että yrittävät härskisti pelata meidät pois päivähoitojonosta sillä, että kyseenalaistavat meidän päivähoidon tarpeen. Niin, minähän olen niitä laiskoja äitejä, jotka vaan aikovat hoitaa vauvaa kotona ja viedä esikoisen päiväkotiin. Puhumattakaan siitä, että raskauden viimeisen kuukauden aion vain maata kotona. Sen sijaan, että tekisin 24 tuntisen työpäivän nostellen 12,5 kiloista jäpikkää kaiken aikaa, kun kohtu supistelee, selkää särkee, iskiashermo vihoittelee, verenpaine on alhaalla ja huimaa enkä pysty kumartumaan enkä kyykistymään. Hyi minua pahaa, laiskaa äitiä, joka ajattelin Sakelle olevan mukavampi vaihtoehto, että voi päivittäin käydä leikkimässä ja ulkoilemassa jossain tutussa ja turvallisessa paikassa kokonaista viisi tuntia, josta 1,5 tuntia on päiväunia. Hyi minua pahaa, laiskaa äitiä, joka ajattelin, että itse voisin tuon viisi tuntia levätä. Paha paha äiti! Onneksi päiväkodin johtajat tietävät paremmin!

Mutta onneksi on tahoja, joita päiväkodin johtajatkin pelkäävät (koska lakiahan he eivät pelkää). Nimittäin lääkärit. Ihana lääkärini kirjoitti minulle tänään todistuksen, että terveydellisistä syistä Sakke tarvitsee päivähoitopaikan! Vien sen huomenna päiväkotiin, joten sen pitäisi olla käytettävissä keskiviikon kokouksessa. Keskiviikkona on siis uusi kokous, jossa päiväkodin johtaja ystävällisesti lupasi "ottaa asian uudelleen esille". Great!

Toisaalta olen raivoissani siitä, että lakisääteistä palvelua saadakseni minun pitää toimittaa tietoja terveydentilastani päiväkodinjohtajien reposteltavaksi! Hakemus on jätetty yli 4 kk ennen hoidon tarvetta, joten mitään terveydellisiä perusteita ei tarvita. Vain ilmoitus siitä, että tarve on olemassa. Ja virkamiesten velvollisuus on paikka järjestää. Piste.

Jos keskiviikon kokouksessakaan Sakelle ei "löydy" paikkaa tai paikka osoitetaan jostain täysin järjettömästä paikasta, alkaa päiväkodin johtajien esimiesten puhelimet soida.....

Kerpele, kun pistää vihaksi tämä! Vihastuttaa ja masentaa ja ahdistaa.

Taas loppui ulkoilu

2006-12-28T21:12:00.000+02:00

Että hyvää uutta vuotta vaan kaikille :-( Olin tänään illalla Meten kanssa ulkona ja kas kummaa: se h******n paukuttelu on taas jo alkanut! Että näin aikaisin tällä kertaa. On se p*****e kumma, että ihmiset ei voi noudattaa käyttöaikoja!

Ylipäätään en tajua ilotulitteiden myyntiä tavallisille pulliaisille. Kun niitä sitten käytetään miten sattuu, sohitaan omiin ja toisten silmiin, ja sitten mennään piipaa-autolla Töölöön tai silmäklinikalle, missä kallispalkkaiset kirurgit pelastaa mitä pelastettavissa on. Ja minä maksan lystin verorahoillani!

Hyvää joulua!

2006-12-25T14:22:00.000+02:00

Meillä oli mukava aatto! Kiitos Vera, Eija ja Kalle! Sakke oli hyväntuulinen koko päivän ja intoutui riekkumaan Eijan kanssa niin että kikatus vain kuului eteisestä :-)

Metellä vain on masu kipeänä :-( Raasulla juoksu loppumassa ja virtsatieinfektio juuri sairastettuna ja nyt iski masupipi. Joulupäivien suunnitelmat muuttui tämän myötä, mutta mikäs siinä on kotona ollessa!

Lääkärikuulumisia

2006-12-19T20:50:00.000+02:00

Olimme tänään koko perheen voimin lääkärin vastaanotolla, jossa tarkastettiin minun ja masuasukin vointi. Iloksemme kaikki on (edelleen) hyvin! Masussa kellittelee iso lapsi, ultran mittojen mukaan pari viikkoa isompi kuin mitä mun viikot sanoo. Lääkärin mukaan toinen lapsi on yleensä isompi kuin ensimmäinen joten...... great! Sakkekin oli syntyessään melkein nelikiloinen....

Nyt jo kauhistuttaa se miten isoksi mun masu ehtii kevään aikana kasvaa. Ja ahdistaa jo etukäteen ne kauhistelevat kommentit: Miten sun maha voi olla noin iso!! Oletko varma, että siellä on vain yksi...... Joten pliiiiiiiiis te ketkä luette tätä blogia: älkää kommentoiko mun mahan kokoa!! Sitä kauhistelua on vaan niin tylsää kuunnella päivästä toiseen. Ja kun siellä takaraivossa kuitenkin muhii ajatus, että jos lapsi onkin "liian" suuri, jos mulla onkin sokeriarvoissa jotain häikkää :-(

Kyselin myös polikliinisestä synnytyksestä Naistenklinikalla. Lääkärin mukaan se ei ole rutiinia, mutta "eihän ne sua voi siellä pitää, jos haluat lähteä pois". Niinpä. Mutta kun mä haluaisin olla varma, että mulla ja lapsella on kaikki OK enkä todellakaan halua mitään "hankalan potilaan" mainesanaa papereihini. Polikliininen synnytyshän tarkoittaa sitä, että äiti ja lapsi kotiutuu 6 tunnin kuluttua synnytyksestä, jos vain tietyt kriteerit täyttyy (lapsi täysiaikainen, normaali alaltiesynnytys, lapsen sokeriarvot on OK, imee rintaa jne.) HUSin alueen sairaaloiden nettisivuilta en ole löytänyt edes mainintaa asiasta, mutta esim. TYKSin sivuilla on. Pöh, täytyy kysyä vielä neuvolasta ja jos/kun ne ei asiasta tiedä, niin täytynee rohkaistua soittamaan Naistenklinikalle.

Kaksi yötä eikun aamua, aikaista aamua

2006-12-07T20:43:00.000+02:00

Vielä kaksi aikaista aamua ja tentti, niin Analyysi I on ohi. Ja toivottavasti myös läpi. Se on siinä ja siinä, tiukkaa tekee, mutta olen toiveikas.

Tänä aamuna oli viimeiset laskarit. Herätys torstaisin on laskareiden takia ollut klo 5.30. Nukuin huonosti ja nyt olo on kuin zombiella. Itken ja nauran kaikelle. IHAN kaikelle.

Täytyisi mennä nukkumaan.

Hyvää vointia?

2006-12-02T23:30:00.000+02:00

Tää mun maha on iso ja selkää särkee. En jaksa enää kumartua ja lattialta nousu on todella hankalaa. Tuntemuksista päätellen tuleva vauva on paitsi vähintään yhtä iso kuin Sakke syntyessään, myös yhtä energinen. Kun masuvauva on hereillä masussa käy sellainen mellastus, että vatsanahka kupruilee. Hyvä näin! Toivottavasti jaksan seuraavat neljä kuukautta, vaikka selkäkivut pahenisivatkin!

Hyvää vointia

2006-11-24T00:07:00.000+02:00

Kun minulta kysytään "miten voit", niin vastaan aina "oikein hyvin". Mutta kun tarkemmin miettii, niin kyllähän niitä (raskaus)vaivoja on ihan riittoisasti:

- vanha polvivaiva on äitynyt kipeäksi
- iskiashermoa vihloo välillä tosi pahasti
- närästys aiheuttaa epämiellyttävää mahakipua lääkityksestä huolimatta
- selkä väsyy istuessa tosi nopeasti
- maha on jo nyt iso ja aiheuttaa omat ongelmansa

Silti tunnen vointini oikein hyväksi :-) Ehkä se on asennekysymys. Tai ehkä se johtuu siitä, että kun pääkopan sisällä olo on iloinen ja onnellinen, niin ruumilliset vaivat ei haittaa. Ja tietysti se, että kaikki mainitut vaivat johtuvat tavalla tai toisella tästä raskaudesta, mikä on iloinen asia!

Joskus elämässä

2006-11-20T21:37:00.000+02:00

Joskus elämässä tulee kummia tuntemuksia. Sellaisia, että oikeasti itkee, kun kuulee, että jonkun läheisen ihmissuhde on loppunut. Vaikkei asiaan liity edes mitään dramatiikkaa. Silti surettaa.

44 on hyvä numero :-)

2006-11-13T22:31:00.000+02:00

Kiitos rakkaat ystävät, tutut ja tuntemattomat, jotka äänestitte minut Pitäjänmäen seurakuntaneuvostoon! Olen suorastaan järkyttynyt siitä kuinka moni lähti vaaliuurnille ja äänesti minua! Teitä oli 44!

Ilon keskellä tuntuu luottamuksesta seuraavan vastuun taakka, mutta toivon - ja uskon -, että osaan toimia seurakuntamme parhaaksi. Ainakin yritän! Kiitos teille!

...ja liikkeitä :-)

2006-11-05T22:39:00.000+02:00

Masuvauvan liikkeet ovat tuntuneet jo parin viikon ajan, mutta nyt ne ovat voimistuneet niin, että näkyvät jo päällepäin.

.... ja sanoja :-)

2006-11-05T12:49:00.000+02:00

Sakke sanoi tänään ensimmäisen sanansa! Se oli "vaippa" (onkohan mun kestovaippainnostus mennyt liian pitkälle :-D )Sakke istui syöttötuolissa, kun kävin hakemassa narulta CuddlePants-merkkisen sinisen kangasvaipan. Sakke halusi leikkiä sillä, joten annoin vaipan hänelle ja sanoin "vaippa". "Aippa, aippa" toisteli Sakke monta kertaa :-)

On Sakke aikaisemminkin sanonut jo jotain (pässi,äitiäitiäiti, isisisisisi), mutta tämä oli eka kerta, kun selvästi tarkoitti mitä sanoi. Tai ehkä viimeisen parin viikon aikana on sanonut myös "äiti" niin, että on tarkoittanut minua.

Ensiaskelia

2006-11-03T20:11:00.000+02:00

Sakari otti tänään ensimmäiset askeleensa ilman tukea! Houkuttimena käytettiin eläinkuvakirjaa, Sakarin suosikkia, jossa on mm. pöllö ja apina. Sakke oli itsekin ylpeä saavutuksestaan ja niin olivat vanhemmatkin!

Olin jo ehtinyt surra tuota Sakarin "kävelemättömyyttä", kun niin monesta suunnasta on jo ehtinyt tulla sitä "eikö se vieläkään kävele" -kommenttia. Yhden äititutun kanssa juteltiin, että tähän yhden vuoden ikään on lastattu ihan mahdottomasti odotuksia: pitäisi osata kävellä, puhua jo jotain, syödä itse, luopua rintamaidosta jne. Harva lapsi osaa kaikkea, mutta useimmat jo jotain. Sakke on jo kauan osannut hymyillä ja nauraa. Se on tärkeintä!

Ehdokkaan (30) ajatuksia

2006-10-30T22:29:00.000+02:00

Seurakuntavaalien ennakkoäänestys alkoi tänään. Jännittävää! Kävin itse äänestämässä Sakarin kanssa Kampissa, jossa Eija-täti oli toimitsijana :-) Tapasin äänestyspaikalla myös yhden ystäväni.

Olen tehnyt vaalityötä sen verran kuin voin: olen kertonut ehdokkuudestani perhekerhossa ja vienyt naapureille postikortteja samasta aiheesta. Olisi kyllä hienoa päästä läpi! Kuulin, että paikkalukua on lisätty, joten mahdollisuuksia ehkä on. Toivottavasti mahdollisimman moni pääsee äänestämään!

Vaalit on kyllä aika monimutkaiset, kun samalla kertaa valitaan seurakuntaneuvosto (Pitäjänmäen oma) ja kirkkovaltuusto (Helsingin seurakuntien yhteinen). Minähän olen ehdolla vain seurakuntaneuvostoon. Osa ehdokkaista on ehdolla molempiin, mutta heilläkin on molemmissa vaaleissa eri äänestysnumerot. Sekaannuksen mahdollisuus on todella suuri ja on mielenkiintoista nähdä kuinka paljon hylättyjä ääniä tulee! Kaikille neuvoksi: siniseen korttiin valitaan numero siniseltä listalta ja valkoiseen korttiin valitaan numero valkoiselta listalta. Ja siihen siniseen korttiin kannattaa kirjoittaa numero 30. Siis Pitäjänmäessä :-)

Mietin kovasti ketä äänestäisin kirkkovaltuustoon, kun ehdokkaissa ei ollut ketään etäisestikään tuttua. Tein valinnan sitten tiettyjen kriteerien perusteella, lähinnä ehdokkaan mielipiteiden, iän ja sukupuolen perusteella. Ihan hyvän tuntuinen ehdokas löytyi :-)

Mitkä ovat sitten minun vaaliteemani? Perhetyön edustajahan minä olisin, jos valituksen tulen ja perhekerhoista minulla on paras kokemus. Ne ovat aivan mahtavaa "matalan kynnyksen" toimintaa! Toivoisinkin, että myös muille kohderyhmille kehitettäisiin samanlaista toimintaa, johon on helppo tulla mukaan. Haluan myös edistää suvaitsevaisuutta kirkon piirissä ja sitä, että papit voivat toimia täysivaltaisesti sukupuolestaan riippumatta. Mottoni voisi olla vaikka lainaus vaalipinssistä: "Käytä sydäntä. Se tekee hyvää" :-)

30 on hyvä numero!

2006-10-09T21:33:00.000+03:00

Sain tänään ensimmäisen kirjeen seurakuntavaaleihin liittyen. Ehdokasnumeroni on 30 (painakaa mieleenne :-) Aloitin myös vastausten kirjaamisen vaalikoneeseen - yllättävän vaikea juttu ja kinkkisiä kysymyksiä. Vaalikone aukeaa lokakuun lopussa.

Niin, ja vaalipäiväthän ovat 12.-13.11. ja ennakkoäänestys 30.10.-3.11.

Elämä voittaa

2006-09-28T15:05:00.000+03:00

Mennyt viikko on ollut raskas: olen nukkunut huonosti ja on ollut paljon ajateltavaa. Unen vähyyteen vaikutti paljolti se, että Sakke teki hampaita ja oli nuhainen. Nyt pikkumies on taas pirteämpi ja nukkuu yönsä rauhallisesti. Ajattelemista on aiheuttanut lähipiirin sairaudet ja matematiikka. Vasta kolmas laskariviikko menossa ja alan jo vaipua epätoivoon: en osaa, en ymmärrä, en osaa ymmärtää.

Eduskuntavaalit

2006-09-24T22:11:00.000+03:00

Ei, en ole asettumassa ehdokkaaksi eduskuntavaaleissa, mutta Aija on! Aivan megasuperhauskaa! Pienoinen murhe tässä on se, että Aija on ehdokkaana Uudellamaalla ja minä äänestän Helsingissä :-( Mutta aina ei voi voittaa! Te kaikki uusimaalaiset lukijat: muistakaa Aija Salo!

Aija on aivan loistavaa edustaja-ainesta: aktiivinen ja erittäin asiantunteva! Ja mikä tärkeintä, Aijalla on arvot kohdallaan!

Seurakuntavaalit

2006-09-16T13:32:00.000+03:00

Tänä syksynä on seurakuntavaalit eli seurakuntiin valitaan srk-neuvosto tai srk-valtuusto, joka päättää erilaisista asioista. Minua pyydettiin perhekerhossa ehdokkaaksi ja suostuin! Vaikka en olekaan aktiivi seurakuntalainen vaan enempi tämmöinen takapenkin kristitty, niin haluaisin kyllä päästä vaikuttamaan asioihin!

Meillä Pitäjänmäen seurakunnassa on ainakin erittäin ammattitaitoista henkilökuntaa sekä papistossa että lapsityössä, ja olisi hauskaa päästä tekemään heidän kanssaan yhteistyötä. Mutta totuus on, ettei minulla ole tällä alueella niin paljoa tuttuja, että minulla olisi mahdollisuuksia päästä läpi. Elleivät sitten alueen lapsiperheet innostu joukolla äänestämään :-) Katsotaan, katsotaan, eihän sitä koskaan tiedä...

Olen marginaalissa

2006-09-16T13:26:00.000+03:00

Olen yllätyksekseni saanut huomata olevani marginaali-ihminen, koska kuuntelen paljon YleQ:ta. Ja marginaaliinhan ei kannata ohjelmia tuottaa, joten YleQ lopetetaan. Osa ohjelmista säilyy ripoteltuina pitkin ja poikin ylen muille radiokanaville. Lopputulos: minut pakotetaan kuuntelemaan iskelmää ja urheilua (radiosuomesta), mutinaa ja klassista (ylen ykköseltä) ja vielä hieman jorinaa ja hytkettä (YleX:stä).

YleQ oli liian hyvä ollakseen totta. Ja kohta sitä ei enää ole.

Pienen pieniä uutisia

2006-09-07T21:00:00.000+03:00

Uutisella on mittaa seitsemän senttiä päästä persuuksiin. Uutisella on ainakin nenä, selkäranka, kaksi kättä, kaksi jalkaa, virtsarakko ja mahalaukku.

Analyysi I aka Ihmeiden aika ei ole ohi!

2006-09-05T23:09:00.000+03:00

Olin tänään Analyysin luennolla ja hämmästykseni oli rajaton: hyvä luennoitsija! Tämä on matikanlaitoksen kyseessä ollessa ihan uutisen arvoinen asia :-) Luennoitsija kertoi perusteellisesti kaikki käytännön asiat ja oli selvästi innostunut myös opetuksesta, eikä tyytynyt vain oksentamaan kaavoja taululle. Olo tämän kurssin suhteen on huomattavasti lohdullisempi kuin aikaisemmin. Silti pelottaa. Ja ärsyttää! Ärsyttää se, etten tajua! Etten ymmärrä niitä todistuksia ja muita. Laskea kyllä osaan, mutta kun se ei oikein riitä. Mutta hampaat irvessä läpi harmaan kiven ja silleen.....

Sakke oli kolme tuntia lapsiparkissa ja leikkiä hurvelsi koko sen ajan ja olisi vielä jatkanutkin. Kivaa, mutta sen verran poika meni ylikierroksille, ettei päiväunista tullut mitään. Onneksi nukahti yöunille aikaisin ja helposti.

Äiti jumppaa, Sakari hurveltaa

2006-09-04T20:29:00.000+03:00

Olimme tänään Sakarin kanssa tenavavoikassa ja meillä molemmilla oli valtavan hauskaa! 45 minuuttia hyppimistä, pomppimista, hurvellusta ja muuta kivaa. Äiti ainakin oli aivan nääntynyt jumpattuaan 11,5 kiloisen puntin kanssa. Jumppa jatkuu koko syksyn ja ostimme heti kausikortin. Toivottavasti jaksan jumpata Saken kanssa jouluun asti!

Pysäköity lapsi ja muita hoitotarinoita

2006-08-31T15:50:00.000+03:00

Sakke oli eilen elämänsä ensimmäistä kertaa jonkun muun kuin äidin tai isän hoidossa. Hän vietti kaksi tuntia Helsingin Yliopiston ylioppilaskunnan lapsiparkissa. Tämä oli harjoittelukerta - ensi viikosta alkaen Saken on tarkoitus viettää lapiparkissa viikottain yksi 3 tunnin pätkä, jolloin minä pääsen matikan luennolle (Analyysi I, nyt jo housut tutisee).

Harjoittelu sujui aivan mahtavasti! Paikka on ihana, iso ja valoisa ja hoitotäti mukava. Sakke oli viettänyt koko hoitoajan konttailemalla ympäriinsä ja tutkimalla paikkoja ja leluja. Kun tulimme häntä hakemaan, hän kävi kyllä pikaisesti meitä moikkaamassa, mutta painui saman tien takaisin tutkimusmatkoilleen :-)

Alakerran Pipsa lupasi hoitaa Sakkea yhtenä aamuna ensi viikolla, jolloin pääsemme J-P:n kanssa kaupungille hoitamaan asioita. Sekin on aivan mahtava juttu! Nuo alakertalaiset on niin mukavia ja sydämellisiä ihmisiä (paitsi Vilma, joka on mukava ja sydämellinen ja ahne mäyräkoira ;-) Toivottavasti vaan Sakke ei kisko Vimpulaa hännästä!

Sakari 1 vee

2006-08-24T21:36:00.000+03:00

Sakke täytti vuoden 13.8. Synttäreitä juhlittiin eri päivinä erilaisissa seurueissa:

Etukäteen kävi siis Anni-kummi perheineen ja heidän kanssaan käytiin Linnanmäellä. Lahjaksi Sakari sai marakassit ja selaisen puisen palapelin, jossa taustassa oleviin aukkoihin laitetaan palasia. You know what I mean!

Etukäteen kävivät myös Kalle-kummi sekä alakerran naapurit Kaitsu, Pipsa ja Vilma-mäyräkoira. Heidän kanssaan juotiin teetä ja syötiin kakkua, jolle Sakke sanoi yök. Sakke yritti vetää Vilmaa hännästä, mutta muutoin koiravierailu sujui mallikaasti. Kalle toi lahjaksi Jukka-merkkisen puisen laatikon, jonka kannessa on aukkoja, mistä voi pudotella sopivan muotoiset puupalikat laatikkoon sisään. Se perinteinen juttu, joka on ollut aina. Sakke jatkoi sukupolvien perinnettä ja tykästyi leluun kovin. Alakertalaiset toivat ison ja litteän (!) pehmolehmän, jonka ristimme Ammuksi. Ammu oli aluksi vähän hämmentävä tuttavuus, mutta nyttemmin Sakke tykkää silloin tällöin käydä levähtämässä Ammun päällä :-)

Syntymäpäiväviikonloppuna kävimme Tampereella ja juhlimme Kirre-mummun ja isovaarin kanssa. Tarjolla oli käpykakkua, jolle aikuiset sanoivat nam ja Sakke yök. Mummulta Sakke sai rahaa, jolla ostettiin hienosteluhaalari ja pitkäjalkainen pehmohirvi. Jälkimmäisen Sakke valitsi itse.

Tampereelta matka jatkui mökille, joss vietimme seuraavan viikon. Manu-kummi tuli käymään ja toi tullessaan Kauvatsan kotiteollisuuskutomon valmistamat villaiset liivit, puseron ja pipan. Myöhemmin Manu toi Sakarille upean Moskovalaisen ikonin, jossa on Neitsyt Maria ja Jeesus-lapsi. Me kotijoukot annoimme Sakarille lahjaksi Plaston punaisen traktorin peräkärryllä. Ja sehän olikin mieluisa kapine! Odottelemme myös virtahepo-lattiatyynyä, joka on tulossa postitse.

Tänään kävimme Foto-Galleriassa 1-vuotiskuvassa. Ajoitus meni pikkuisen pieleen, eikä Sakelta oikein irronnut hymyjä, kun alkoi olla nälkä ja väsy. Valokuvaaja oli kuitenkin sitä mieltä, että hyviä otoksia tuli. Valokuvaaja oli sama, joka viisi vuotta sitten otti meidän hääkuvat. Hän jopa muisti meidät :-)

Yksivuotiaamme oppi mökillä seisomaan ilman tukea. Lisäksi hän sanoi (ehkä) ensimmäisen sanansa, joka oli leipä, tai pikemminkin "eippä". Tällä viikolla on tullut pari kertaa myös "äiti".

Päivä Linnanmäellä

2006-08-06T11:42:00.000+03:00

Anni-kummi perheineen oli juhlistamassa Sakarin 1-vuotispäivää jo etukäteen. Olin huolellisesti valmistanut vähäsokerisen terveystäytekakun, jota Sakkekin voisi maistaa. Mutta ei. Tuloksena oli "yäk en syö!" -tyyppinen reaktio. Onneksi kakku maistui aikuisille.
Lauantaina olimme Linnanmäellä. Sakke keskittyi lähinnä nukkumiseen, mutta kävimme kuitenkin Saken kanssa kahdessa karusellissa. Eipä tuo noista vimputtimista vielä mitään ymmärtänyt, tietenkään :-) Anni ja Pentti sen sijaan hurvelsivat koko rahan edestä ja minä ja J-P istuimme varjossa Saken ja Lissun kanssa. Oli mukava päivä, aurinko paistoi ja Linnanmäellä oli yllättävän vähän väkeä. Ilmeisesti koko lähiseudun nuoriso oli Korsossa Ankkarokissa.
Niin, ja kävimme myös silhuettitaiteilijan luona ja Saimme Sakarista aivan hurmaavan profiilikuvan. Taiteilijatäti onnistui ikuistamaan jopa Saken niskakiehkurat, joita hän kutsui "punkkaritukaksi".

Huudatusunikoulu

2006-08-03T22:16:00.000+03:00

Etenimme tänään Saken nukuttamisessa vaiheeseen, jossa en enää ottanut Sakkea viereeni sänkyyn lainkaan. Hyssyttelin vain sylissä hetken aikaa ennen pinnikseen laittamista. Alkoi välitön karjunta (Saken taholta), johon ei auttanut edes äidin t-paita, syliin nostaminen kylläkin. Muutaman kerran otin Saken syliin, mutta sitten päätin antaa Saken hetken vain olla. Ensin kuuntelin karjuntaa samassa huoneessa, mutta parin minuutin päästä lähdin pois. Täällä tietokoneen äärellä sitten kuuntelin ja kellotin karjuntaa. Kymmenisen minuuttia poika jaksoi karjua, sitten tuli uni. Ja mainittakoon, että osaan jo erottaa tuon "mua-vaan-harmittaa" -itkun "mulla-on-ilmavaivoja/nälkä/kipeä/hätä/jotain tärkeää" -itkuista. Kovin kauaa pidempään en kyllä olisi tuota harmitusitkuakaan pystynyt kuuntelemaan.....

Söpöä

2006-07-31T00:30:00.000+03:00

Olen päättänyt yrittää saada Saken nukahtamaan itsekseen omassa pinnasängyssään. Tähän asti jompi kumpi meistä on nukuttanut Saken viereensä sängyllä, josta nukkuva poika on nostettu pinnikseen. Kun Saken laittaa pinnikseen alkaa mahtava ähinä ja kuhina ja pinnoja vasten nousu ja pahimmillaan mahtava karjunta. Parina iltana olen keksinyt heittää päälläni olleen t-paidan Sakelle pinnikseen. Poika on hypistänyt paitaa hetken aikaa ja sitten söpösti nukahtanut paidan päälle :-) Saa nähdä toimiiko konsti pidemmällä aikavälillä.

Brokeback Mountain

2006-07-22T21:05:00.000+03:00

Olin pitkästä aikaa elokuvissa ja kävin viimeinkin katsomassa paljon kehutun Brokeback Mountainin. No, olihan se ihan jees, mutta totta puhuen olisin voinut tuohon reissuun kuluneen ajan käyttää vaikka Saken kanssa hurveltamiseen.

Ehkä olen erityisen vapaamielinen suomalainen nainen, mutta mun mielestä siinä nyt oli vain onneton rakkaustarina eikä sen kummempaa. Ehkä amerikkalaisille kahden cowboymiehen homosuhde on jotain ennenkuulumatonta ja ihmeellistä. Kauniita maisemia toki oli ja näyttelijät oli erinomaisia.

Railway Station of Loimaa

2006-07-18T13:43:00.000+03:00

Meidän eka kätkö on hyväksytty ja julkaistu www.geocaching.com -sivustolla! Ja mikä yllättävintä, kätkö on jo löydettykin!

Geokätköilyn uusi aikakausi

2006-07-16T16:15:00.000+03:00

Teimme eilen Loimaalle ensimmäisen oman kätkön! Vanha vitamiinipurkki piilotettiin Loimaan aseman läheisyyteen. Nyt odotamme jännittyneinä hyväksyvätkö arvioijat kätkömme. Mitään estettä siihen ei meidän mielestämme pitäisi olla, mutta kokemus on osoittanut ettei hyväksymisestä voi olla 100 % varma. Jos/kun kätkö hyväksytään, niin yritän linkittää sen tänne kaikkien ihailtavaksi!

Muistatkos Liisukan hei?

2006-07-16T16:12:00.000+03:00

Annin ja Pentin typykkä sai nimekseen Liisa Juulia Ingrid. Olen erityisen ilahtunut Liisa-nimestä! Ristiäiset oli eilen. Taatila toimitti omaan juronihanaan tyyliinsä. Kahvipöytä notkui herkkuja, ilma oli kaunis ja Liisa oikea söpöliini!

Ennen/jälkeen

2006-06-25T13:38:00.000+03:00

Konsta on sateenkaarisillalla

2006-06-21T00:21:00.000+03:00

Konsta-koiraystävä on nukkunut pois. Tuo hurmaava suklaanruskea labbis eli 13-vuotiaaksi. Ihmisystävien lisäksi Konstaa kaipaamaan jäivät erityisesti poikansa Kaarlo ja laumakaverinsa Emma.

Isot pojat ja Emma olivat ihan ensimmäisiä koirakavereita, joihin Meten kanssa tutustuttiin. Konsta oli heistä se rauhallisin ja hitain - monet kerrat sai emäntä kiskoa Konstaa mukaan, kun Kaarlo ja Emmuli oli jo menossa.

Joskus, kun Mette oli saanut huonoja kokemuksia muista isommista koirista, etsimme varta vasten Konstan ja Kaarlon seuraa, jotta Mette saisi positiivisia kokemuksia.

Konsta oli suuri koira ja suuri persoona. Onneksi hän sai elää pitkän elämän uskomattoman ihanassa perheessään! Konsta jää elämään muistossamme. Joka päivä hänestä muistuttaa "Konsta jylhän polku" tuossa Pajamäen metsässä. Sellaiseksi nimesimme jo monta vuotta sitten polun, jota pitkin Konsta aina halusi kulkea.

Hedelmöityshoitolaki revisited

2006-06-20T18:02:00.000+03:00

Hedelmöityshoitolakiehdotus on nyt riivitty siihen kuntoon, että hoidot sallittaisiin vain "avioliitossa" tai "avioliitonomaisessa suhteessa" oleville. Eli yksinkertaisemmin: vain heteropareille. Mun kaaliin ei kertakaikkiaan mene se, että tällaisessa tasa-arvolla ja oikeudenmukaisuudella rehvastelevassa maassa edes mietitään sellaista vaihtoehtoa! Edelleenkin olen sitä mieltä, että vaihtoehtoja on vain kaksi: joko hoidot sallitaan kaikille naisille tai sitten ei kenellekään!

Jos lesboparit ja yksinäiset naiset rajattaisiin lain ulkopuolelle, syntyisi tilanne, jossa osa suomalaisista jäisi kokonaan maamme terveydenhuollon ulkopuolelle tässä asiassa. Mutta mikäänhän ei estäisi heitä lähtemästä ulkomaille hoitoa saamaan! Miksi ihmeessä he eivät saisi käyttää oman maansa (yksityisen) terveydenhuollon palveluja! (Ja huom! tässä lakiesityksessä on kyseessä se kuka VOI SAADA hoitoja, ei siitä kuka ne maksaa).

Ja miten ihmeessä määritellään "avioliitonomainen suhde"???? Avoliittoko? Pitääkö olla yhteinen jääkaappi? Mitä jos avokki on töissä toisella paikkakunnalla ja näin ollen asuu eri osoitteessa? Asennetaanko hedelmöityshoitoja haluavien henkilöiden makuuhuoneeseen webbikamerat, joista iso lääkäriveli voi seurata toteutuuko avioliitonomainen suhde? Mutta mitä tapahtuu saunassa?

Lisäksi lesbo tai yksinäinen nainen voi aina mennä kulissiavoliittoon jonkun miespuolisen ystävänsä kanssa. Avoliitossa syntynyt lapsihan pitää tunnustaa, jotta hänelle merkitään isä kirjoihin ja kansiin. Siinä vaiheessa ystävä voi jättää sen tekemättä, ellei sitten haluakin juridiseksi isäksi. Rahalla ainakin saa tällaisen isäkandidaatin. Mutta se on tietysti miesten riistämistä eikä sitä tule hyväksyä......

Neiti Kesäheinä

2006-06-18T22:53:00.000+03:00

Anni oli meillä pari päivää pienen tyttönsä (6 viikkoa) kanssa. Miten voi vauva olla niin pieni! Ja miten vauvalla voi olla niin pieni ääni :-) Saken karjuntaan verrattuna typykän itku oli kuin linnun sirkutusta!

Askelia

2006-06-18T22:52:00.000+03:00

Sakke on pikkuhiljaa ruvennut ottamaan askelia tukea vasten. Hampaita herralla on nyt kuusi ja lisää tulossa. Hampaat, valoisuus ja lämpö valvottavat - Sakke herää joka yö valvomaan tunniksi tai pariksi. Äiti on vähän väsynyt.

Karvainen cotoni

2006-06-18T22:50:00.000+03:00

Olen tänään pessyt, föönannut ja harjannut Meten. Huomenna Mette saa kesäkampauksen. Yritän laittaa tänne myöhemmin kuvat karvaisesta ja karvattomasta cotonista!

Koti-ikävä

2006-06-11T01:35:00.000+03:00

Olimme tänään kätköilemässä Tapiolassa ja Niittykummussa ja mulle tuli kauhee koti-ikävä. On se vaan niin rauhallista seutua. Kasvillisuuskin on jotenkin rehevämpää kuin täällä Helsingin puolella. Tässä meidän nykyisessä kodissa on monia hyviä attribuutteja, mutta liikenteen melu väsyttää mua. Ja se, ettei ulko-ovesta pääse suoraan metsään. Ikävöin Espooseen.

Äiti on tarpeeton

2006-06-08T14:02:00.000+03:00

Olen tehnyt itseni tarpeettomaksi - imetys on nyt loppu, kai. Viime viikkoina Sakke on saanut tissimaitoa vielä illalla ennen nukkumaanmenoa. Eilen olimme naapuruston äitien kanssa humputtelemassa ja kun tulin kotiin, J-P oli jo nukuttamassa Sakkea eikä poika kaivannut maitoa.

Yllättävän helposti lopettaminen kävi - ei itkua, huutoa tai taistelua :-) Ja hyvä näin. Viime syksynä, kun Sakke oli IHAN KOKO AJAN tissillä, minusta kyllä tuntui, että saan imettää poikaa vielä nelivuotiaana. Mutta ilmeisesti hän tankkasi silloin varastoon läheisyyttä ja vasta-aineita ja oli nyt valmis luopumaan rintamaidosta!

Virtuaaliystäviä

2006-06-03T17:16:00.000+03:00

Olipa kerran pikkuinen tyttö ja pikkuisella tytöllä äiti ja isä. Tytön äiti jutteli nettipalstalla asioita taivaan ja maan välillä, kun pikkuinen tyttö oli vielä äidin masussa. Sitten pikkuinen tyttö syntyi, mutta kävikin niin, että pikkuinen tyttö oli kovin, kovin sairas. Pikkuisen tytön äiti kertoi asiasta nettiystävilleen, jotka tulivat surullisiksi. He halusivat ilahduttaa pikkuisen tytön perhettä ja tekivät talkoilla peiton. Sata toisilleen tuntematonta naista organisoi tilkkutalkoot, kokosi peiton ja lähetti pikkuisen tytön äidille. Pikkuisen tytön äiti ilahtui lahjasta ikihyviksi!

Mutta pikkuinen tyttö vain sairasti. Lääkärit tutkivat ja yrittivät parantaa pikkuisen tytön, mutta eivät onnistuneet. Virtuaaliystävät rukoilivat ja toivoivat ja sen verran Jumala teki ihmetekojaan, että pikkuinen tyttö pääsi äitinsä ja isänsä kanssa sairaalasta kotiin. Taivaan isä tuli hakemaan pikkuisen tytön kotoa, äidin sylistä.

Nyt pikkuinen tyttö on enkeli. Virtuaaliystävät rukoilevat pikkuisen tytön äidin ja isän puolesta, että he jaksaisivat. Ja virtuaaliystävät rukoilevat toistensa puolesta, että me kaikki jaksaisimme. Elämä tuntuu joskus niin epäreilulta. Tutkimattomia ovat Herran tiet.

Hekotin

2006-06-02T22:57:00.000+03:00

Sakke on hekotin :-D Sakari on aina ollut kova nauramaan, mutta tänään yövaippaa vaihdettaessa nauru yltyi hurjaksi hekotukseksi! Sakarin isi vaihtoi Sakarille vaipat ja Sakarin äiti teki Sakarin masuun suupieruja. Sakke nauroi kovaan ääneen ja äiti ja isi myös! On se hauska lapsi! Vaikka mitäpä voi olettaa, kun tietää Sakarin isän!

Savua ja tuhkaa

2006-06-02T22:53:00.000+03:00

Sahan palon aiheuttaneet pojat on löydetty ja kuulusteltu. Vahinko mikä vahinko, mutta TOIVOTTAVASTI he ja monet muutkin oppivat tästä sen, että tulella ei leikitä! Seuraukset voivat olla katastrofaaliset. Nyt paloi vain arvoton saharakennus, mutta oli vain hyvää onnea, ettei samassa rytäkässä olisi palanut myös asuinrakennuksia. Ihmisten koteja. Puhumattakaan siitä, että olisi tullut henkilövahinkoja! Pojilla oli onnea matkassa!

Viimeinen koulupäivä

2006-06-02T22:49:00.000+03:00

Tänään laulettiin Suvivirsi ja kuunneltiin Hard rock hallelujah (sic!), kun Hesotesta valmistui lauma opiskelijoita. Minulle tämä merkitsi viimeistä työpäivää ennen kesälomaa ja hoitovapaata. Oli mukavaa olla välillä töissä, mutta vielä mukavampaa on palata kotihommiin Saken luo. J-P on hoitanut lastenhoitorutiinit niin täysin viimeisen kuukauden ajan, että saa nähdä miten äiti pärjää :-)

Ei tällaista tapahdu/this is not hapening......

2006-05-21T01:19:00.000+03:00

Suomi voitti Euroviisut. Finland has won the Eurovision song contest. Ei tällaista tapahdu. This is not happening. Aamulla herään ja tämä olikin vain unta. When I wake up tomorrow this was just a dream.

Hauskaa! Such fun! En kyllä etukäteen uskonut Loordiin enkä pitänyt biisistä. I didn't believe in Lordi beforehand and I didn't like the song. Mutta useampaan kertaan kuultuna alkoi kuulostaa hyvältä. But the more you heard it the better it got. Ja kun ei ole telkkaria niin ei tarvinnut kattoa niitä hirviöitä. And since we don't have a TV we didn't have to see the monsters. On ne aika pelottavia. They are rather scary.