sunnuntai, huhtikuu 20, 2008
Äärirajoilla
Olen taas ollut jaksamisen äärirajoilla :-( Sairastimme Ilmarin kanssa jonkin pöpötaudin, joka aiheutti Ipulle korvatulehduksen ja minulle tulehduksen nieluun ja silmiin. Viikkoon en ole pystynyt syömään tai juomaan kunnolla ja Ilmari puolestaan on halunnut elää rintamaidolla ja maissinaksuilla. Olen siis kirjaimellisesti imetty kuiviin ;-)
Lisäksi kevät on tuonut tullessaan henkistäkin väsymystä. Syksyn hoitokuviotkin menivät taas uusiksi, kun Sakke ei päässytkään seurakuntamme päiväkerhoon :-( Olin jo ehtinyt iloita siitä, että voimme luopua Saken päiväkotipaikasta, kun kerho olisi ollut kolmena aamupäivänä viikossa. Mutta nyt en tiedä mitä tekisimme. Kovasti olen yrittänyt kartoittaa sellaista (yksityistä) hoitopaikkaa, johon voisin viedä molemmat lapset silloin tällöin, tai vaikka säännöllisestikin pari kertaa viikossa muutamaksi tunniksi. Se auttaisi jo tosi paljon, mutta mitään ei ole vielä sattunut silmiin.
Yöunetkin on olleet nyt tosi huonot, Ilmari nukkuu levottomasti ja olen muutenkin heräillyt aamuyöstä valvomaan. Yhtenä päivänä tässä menneellä viikolla J-P onnistui järjestämään tilanteen, jossa Sakke oli tarhassa ja Ilmari J-P:n ja Meten kanssa pitkällä vaunukävelyllä. Sain olla ihan yksin kotona kaksi tuntia ja nukkua! Ja se oli todellista juhlaa, siihen ei olekaan ollut mahdollisuutta kuin Ilmarin odotusaikana viimeksi eli yli vuosi sitten. Ihanaa, kun ei tarvinnut olla varuillaan, että kuka herää ja tarvii minua seuraavaksi! Luksusta!
Sairastamisen myötä jouduin myös luopumaan Tilastotieteen johdantokurssin toisen osan suorittamisesta. Harmittaa, mutta onneksi ehdin suorittaa ensimmäisen osan hyvällä arvosanalla. Ja kun yleissivistyksen vuoksi kurssille alunperin meninkin, niin eipä noiden menetettyjen opintopisteiden niin väliä ole.
Lisäksi kevät on tuonut tullessaan henkistäkin väsymystä. Syksyn hoitokuviotkin menivät taas uusiksi, kun Sakke ei päässytkään seurakuntamme päiväkerhoon :-( Olin jo ehtinyt iloita siitä, että voimme luopua Saken päiväkotipaikasta, kun kerho olisi ollut kolmena aamupäivänä viikossa. Mutta nyt en tiedä mitä tekisimme. Kovasti olen yrittänyt kartoittaa sellaista (yksityistä) hoitopaikkaa, johon voisin viedä molemmat lapset silloin tällöin, tai vaikka säännöllisestikin pari kertaa viikossa muutamaksi tunniksi. Se auttaisi jo tosi paljon, mutta mitään ei ole vielä sattunut silmiin.
Yöunetkin on olleet nyt tosi huonot, Ilmari nukkuu levottomasti ja olen muutenkin heräillyt aamuyöstä valvomaan. Yhtenä päivänä tässä menneellä viikolla J-P onnistui järjestämään tilanteen, jossa Sakke oli tarhassa ja Ilmari J-P:n ja Meten kanssa pitkällä vaunukävelyllä. Sain olla ihan yksin kotona kaksi tuntia ja nukkua! Ja se oli todellista juhlaa, siihen ei olekaan ollut mahdollisuutta kuin Ilmarin odotusaikana viimeksi eli yli vuosi sitten. Ihanaa, kun ei tarvinnut olla varuillaan, että kuka herää ja tarvii minua seuraavaksi! Luksusta!
Sairastamisen myötä jouduin myös luopumaan Tilastotieteen johdantokurssin toisen osan suorittamisesta. Harmittaa, mutta onneksi ehdin suorittaa ensimmäisen osan hyvällä arvosanalla. Ja kun yleissivistyksen vuoksi kurssille alunperin meninkin, niin eipä noiden menetettyjen opintopisteiden niin väliä ole.
